Kalastustavat ja luvat

Mato-onginta ja pilkkiminen ovat jokamiehenoikeuksia. Mato-onginnassa ei saa käyttää viehettä eikä heittokalastukseen sopivaa kelaa ilman kalastuksenhoitomaksun suorittamista ja vesialueen omistajan lupaa tai läänikohtaista viehekalastusmaksua.

Ootto-onginta (syöttionginta) on ”passiivista” ongintaa, jolloin onki heitetään pyyntiin, vapa asetetaan nojaamaan jotain vasten, ja sitten jäädään odottelemaan tärppiä. Syöttinä käytetään syöttitahnaa, kastematoja ja kalasyöttiä.

Uistelu on yhden tai useamman vieheen vetämistä veneen perässä.

Jigaaminen on heittokalastusta, jossa viehettä ei uiteta välivedessä vaan pomputetaan pohjassa. Eli viehe heitetään, annetaan vajota pohjaan ja kelataan takaisin pohjaa pitkin pomputtaen.

Jigauksen tärkein asia on hyvä tuntuma vieheeseen.

Vertikaalijigauksessa jigiä uitetaan vähän pohjan yläpuoleella, noin 0,5-1m ja samalla siiman on pysyttävä koko ajan suorana kohti pohjaa ja kireänä. Vertikaalijigaus eroaa normaalista jigauksesta siten, että siinä viehe lasketaan pohjan tuntumaan. Annetaan veneen liikkua virran, tuulen tai soutajan hitaasti kuljettamana.

Drop shot on samaa kuin vertikaalijigaus, mutta käytetään painoa varsinaisen vieheen alapuolella, jolloin se laahaa pohjaa ja pitää syvyyskontrollin oikeana.

Verkkokalastusta voidaan harjoittaa lähes ympäri vuoden jäätilanteesta riippuen. Pyydysten merkintä on tehtävä asianmukaisesti. Tarvitaan aina myös tarvittavat luvat.

Heittokalastus on mahdollista rannasta tai veneestä jos mahtuu heitämään, mutta vain niillä alueilla, joilla se on sallittua. Heittokalastuksessa tarvitset vavan, kelan, siimaa ja uistimen.

Ravustus tarvitsee ravustusluvan. Suoritetaan mertapyyntinä, jotka varustetaan syötillä ja lasketaan pyyntiin esim. kolmeksi tunniksi ja käydään kokemassa.